Palautumisen kankeudesta

Mene siihen leikkaukseen, sanovat. Se on nopea ja kivuton ja paraneminen on nopeaa. Sanoisin jopa, että helppo se siellä on huudella.

Itse asiassa leikkaus oli nopea, helppo ja kivuton. Palautuminenkin on ollut yllättävän nopeaa. Oma kärsimättömyys on vain saanut aikaan sen, että on tullut saatettua koko polvi hetkittäin väsyneeseen tilaan.
Ja kun se edelleen yrittää toipua leikkauksen rouhinnasta, niin eihän sse jaksa niin paljoa.
Käytännössä olen nyt huomannut, että yksi 4 km lenkki koiran kanssa työpäivän lisäksi on sopivan mittainen. Kaksikin lenkkiä jaksaa kyllä tehdä, mutta sen jälkeen on niin väsynyt, että ei vain yksinkertaisesti jaksa. Maanantaina pyöräilin töihin ja takaisin ja väsytin itseni aivan totaalisesti. Vähempikin pistää sapettamaan. Ei polvi kuitenkaan varsinaisesti kipeydy, onneksi. Mutta väsyy tavanomaista helpommin ja tuntuu turpoavan.

Onneksi sentään voi treenata muulla tapaa. Vatsalihasten ja punnerrusten tekeminen onnistuu. Ojentajia ja koukistajiakin voi ihan tosissaan treenata. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi paremmin kiinni arkeen.